Mistä aloittaisin. Parisuhteista vai sukulaisista? Esikoiseni oli saanut kannettavan tietokoneen kun muutti isälleen niin kuin eräs sukulainen oli hänelle luvannut. Mukavaa, että lasta kannustetaan valehtelemaan, kiristämään ja uhkailemaan. Ja näin kun on lapsi tehnyt niin palkitaan tietokoneella. Onneksi olkoon.

Olin kyseisen lapsen kanssa tänään katsomassa peliä (hävisi HPK per...le!) ja toiseen erä taukoon asti jaksoi lapsi olla. Sitten yritti kiristää äitiään. Uhkasi huutaa kaikille, että tunnen ton (nimeltä mainitsemattoman pelaajan) jos et anna rahaa popcorniin. En antanut koska minä EN kannusta lastani käyttäytymään noin. Huusi lapsi, että meidän äiti tuntee ton pelaajan XXX joka juuri taklattiin laitaan. Esitin koko episodin ajan kuuroa. Esitin myös etten kuulu samaan porukkaan mölyävän lapsen kanssa. Lopetti lapsi nopeasti kun en reagoinut haluamallaan tavalla. Että jatkakaa vain mukulan lahjomista. Hyvä, hyvä. Mitä seuraavaksi ostatte? Mopon? Auton? Asunnon?

En oikein tiedä pitäisikö olla ylpeä kun  lapsi pystyy jo esipuberteetti-iässä vetämään noin uskottavaa valhetta ja kiristystä vai pitäisikö itkeä koska ei tollaisella tyylillä tulla olemaan elämässä onnellisia. Katsotaan mitä jatkossa mukula heittää kehiin.

Juu, ei Nina hätää. Ei "Pojua" sattunut. Pelasi muuten huonosti...

Toinen järkyttävä asia on parisuhde. Juttelin tunnin puhelimessa kaimani kanssa. Hänen lyhyt kolmen viikon tapailunsa päättyi. Toinen osapuoli paljastui kahjoksi. Oli jätkä saanut muutamia kilareita ihan vain tosta noin. Jäi se homma siihen.

Toinen asia on jatkuva piikittely ja nalkuttaminen. Olen tässä nyt seurannut eräiden pariskuntien elämää tiiviisti kaukaa ja että ottaa päähän se jatkuva nalkuttaminen. Anteeksi vaan jos nyt osuu jotain suoraan lihaan ja luuhun. Nyt en tarkoita ketään erityistä tässä, joten turha ottaa hernettä nenään kaikki ne pariskunnat jotka näin viikonlopun aikana... Antakaan herranjumala sen toisen osapuolen olla oma itsensä. Niissä toisissakin osapuolissa on varmasti ne hyvätkin puolensa. Ihan tosi! Tarviiko kaikkiin (minusta ainakin) turhiin asioihin takertua. En vain tajua. Yksi valittaa, että se ja se ei ole korjattuna ja silti vaatii, että mies tulee hakemaan tyttöjen illasta kotiin. Ihan kuin mies olisi orja. Toinen valittaa, että mies ei osaa laittaa pyykkejä oikeaan paikkaan kaapissa. Kolmas valittaa, että mies juo liikaa kaljaa (taisi ihan kaksi pulloa mennä illan aikana). Neljäs valittaa, että mies ei ole tämän kanssa (en olisi minäkään jos joutuisi kuuntelemaan jatkuvaa vinkunaa...). No kaipa minustakin sellainen tulee jos joskus jonkun löydän. Hope not!