Onneksi en korkannut sitä kuoharipulloa. Neljän jälkeen tuli puhelu. Päivystyksestä. Eräs ystäväni sieltä soitti aivan naamat. Pitää kuulemma hakea kun eivät päästä pois. Heitin vaatteet päälle ja hain kännisen ystäväni sitten pois. Päivystävän sairaanhoitajan mukaan promilleja veressä 2,5. Nice. Ystävä ilmoitti, että ottaa ihan valtavat pultit jos kirjoitan tästä blogiin.. Hups! En sentään laittanut nimeä...

Rahnasin umpihumalaisen ystäväni meille koska hänellä oli myös aivotärähdys. Oli vetänyt pääkadulla megaturvat. Ja ambulanssi oli vienyt sitten päivystykseen. Ja loppu onkin historiaa... Nyt Neiti heräili ja ihmetteli miksi on täällä.

Herra R oli yön töissä ja soiteltiin varmaan yhteensä kolme tuntia. Pikkasen putoili kun soitin viideltä ja kerroin mistä olin juuri tullut. Että valvottu on tämäkin yö. Nyt ei saa enää unta ja odottelen vaan, että kuntosali aukeaa niin pääsen sinne lähtemään. Herra R:n kanssa juteltiin siis ensin kahteen asti puhelimessa ja sitten soitti päivystystapaus ja sitten nyt hereille. Ei vain nukuta. Ulkonakin on vihdoinkin pakkasta. Jos vaikka tulisi talvi? Olisipa outoa..