Tänään ensimmäinen koulupäivä harjoittelun jälkeen. Oli kyllä kaikkia (paitsi yhtä idioottia jumppatossuineen) kamala ikävä. Halailin kaikkia koko päivän. Hirvittävä halipula oli. Kolme viikkoa ilman niitä ihania ihmisiä ja jatkuvaa vittuilua. Eihän sellaista kukaan normaali voi kestää. Luokan vanhinkin pääsi vauhtiin ja heitti muutaman sopivan kommentin iästäni ja ulkonäöstäni. Eivät olleet mitään mairittelevia. Meinasi saada vesilasista päähänsä. Opettajakin sanoi, että on ollut ihanan rauhallista kun ollaan oltu poissa ja katsoi minua. Jokseenkin alkoi tuntua, että minäkö se olen joka kaikki villitsee... En tunnusta mitään.

Herra R:kin soitteli juuri. Puhuttiin puolitoista tuntia puhelimessa. Sitäkin alkaa olla jo ikävä. Pikaisesti nähty lauantaina ja seuraavan kerran ehkä sitten ensi lauantaina. Häneltä on vara-avain hukkunut ja epäili, että ex on sen ottanut. Sanoi, että on sellainen tunne, että se käy tekemässä tarkistuksia hänen ollessaan poissa sillä ex kyselee joka kerta että oletko nyt töissä ja kuinka kauan. Ehdotin, että jätetään keittiönpöydälle muutama häälehti niin kyllä tyttö itsensä paljastaa... Ei varmasti pysty olemaan hiljaa jos salaa sinne hiippailee ja näkee keittiönpöydällä pinon häälehtiä. Herra R ehdotti, että kirjoitetaan vielä sinne väliin kaikenlaisia muistilappuja kuten vieraslistaa ym. Heh heh... Luoja tästä tulee vielä hauskaa!!!

Mutta ei läheskään yhtä hauskaa kun mitä koulukaveri tänään teki. Hieroin Poitsun takareidet ja kankut niin samalla Team Työharjoittelun kolmas osapuoli tuli ja kaatoi manteliöljyä suoraan Poitsun pyllyvakoon. No siinä sitten eräs huusi pelästyksestä ja housut oli märkinä. Öljy kuulemma valui inhottavasti nivusiin. Naurettiin ihan vaan vähän... Lupasin kyllä kuivata ne öljyt, mutta ei. Juostiin karkuun vaan. Tässä vaiheessa opettaja huokaisi jo toisen  kerran, että kyllä täällä oli kolme viikkoa ihanan rauhallista... Ja minä en tehnyt mitään! Aina syytetään viatonta ihmistä. Ihan niin kuin kannoin Lemmikkieläimen (miespuolinen) reppuselässä vessaan (hänellä nilkka paketissa) ja kaima huusi perään, että käyttäkää sitten liukastetta siellä. Taas pyöritettiin päätä vaikka minä toimin vain hyväntahtoisesti invataksina.