Jollain oli mennyt taas selkä paskaksi. Joku oli taas surkeena. Oli jo Herra M palkkaamassa minua personal hoitajakseen. Ilmoitin, että ei ihan pienestä rahasta. Hänestä 100000 euroa riittäisi jos hoitaisin hänen loppuelämänsä. Hmm... not... Hän on kuitenkin vasta 27 eli elinaikaa vielä 60 vuotta. Ei tule kovin hyvää vuosipalkkaa kuunnella sitä kitinää. Koska ei oltu pitkään aikaa juteltu niin sitä pulinaa sitten herralla riitti yömyöhään. Yritin mennä nukkumaan, mutta kaksi tuntia Herra piti hereillä höpöttämällä omiaan. Että en ole nukkunut kunnolla. Että väsyttää. Olisin saanut aamulla nukkua yhteentoista kun työ alkoivat vasta kello 13 niin ei. Piti herättää niinkin tärkeän asian takia kuin kauppareissun. Noh itsepä lupasin käydä Herra Välilevynpullistumalle kaupassa. Alas olen minä vajonnut kun miestä kauppaan kuskaan... Kyytien takia varmaan, heh heh..

Herra M joka siis ei omien sanojensa mukaan ole kiinnostunut niin otti järjettömät pultit minulle kun kerroin näistä "mukavista, pikku" rytmihäiriöistä. Minun pitää kuulemma lopettaa työt ja rauhoittua ja levätä ja muistaa syödä kunnolla ja mitä vielä. Hirvee meteli yksien rytmihäiriöiden vuoksi! Sitten alkoi saarnaaminen syömisestä kun paljastin, etten ollut ehtinyt syömään eilen kuin leivän aamulla ja töissä raejuustoa ja ananasta. Pitää muistaa syödä kunnollisesti eikä voi elää pelkällä leivällä ja nyt sitten taas vähennettävä töitä jos ei syödä ehdi. Eli samat saarnat uudestaan...

Koska Herra M on maailman pessimistisin ihminen niin hän jo suunnitteli hautajaisiaan koska kaikki menee kuitekin pieleen niin kuolee kuitenkin kohta. (Hirveä meteli yhden välilevynpullistuman takia..) Minulla on kuulemma kunnia järjestää hautajaiset joissa soi Metallica ja tekopyhät ei saa tulla. Itkeä ei saa kun kukaan ei kuitenkaan kaipaa. Ilmoitin kyllä itkeväni. Ja sanoin, että näitä hautajaisia on ollut ihan tarpeeksi tälle vuodelle. Pyyteli kyllä anteeksi sitten. Että osaa se karski mieskin herkkä olla... Joskus en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa hänen jutuilleen. Olen päättänyt ottaa jo vajaa kaksi vuotta sitten huumorilla. Ei muuten jaksaisi. Ja olihan Herra niinkin armelias, että olisi lainannut omaa (käytettyä!) hammasharjaansa kun en meinannut omaani löytää laukusta. Ilmoitin, että siinä vaiheessa kun käytän jonkun käytettyä hammasharjaa niin sen pitää sitten olla tosi rakkautta (tai sitten olen jo sairaalanpaikan tarpeessa). Olin toisaalta hirveän otettu. En minä nimittäin lainaisi omaa hammasharjaani kenellekään...