Katselin (Kuopus pakotti!) televisiosta Unelmien Poikamiestä. Vai mikä sen ohjelman nimi on? No, kuitenkin siinä ne yhdet oli treffeillä ja puhuivat kuinka kaikella on tarkoituksensa. Juuri muutama päivä sitten keskustelin ystäväni kanssa kyseisestä asiasta. Kun näin jälkeenpäin miettii kaikkea mitä on tapahtunut ja sattunut niin se kaikki paska on kuin onkin jotain opettanut. Että nyt pitäisi olla miltei jo täysoppinut. Jos miettii tätä ammatinvaihtoa niin aikansa piti tehdä vanhusten parissa töitä ja kyllästyä täysin vuorotyöhön ennen kuin sai itsestään irti vaihtaa alaa. Sellaiseen vielä missä entisestä on valtavasti hyötyä.

Jos mietii näitä aikaisempia suhteitani niin nekin piti käydä läpi, jotta nyt voisin olla se mikä olen. Olen läpikäynyt sellaista sontaa, että pitäisi olla varsin tyhmä jos ei jotain olisi oppinut. Ja olen. En kyttäile toisen tekemisiä (niin kuin minulle on tehty), luotan 100% mitä minulle sanotaan ja otan asiat sellaisena kuin ne ovat. En lähde miettimään, tyypilliseen naiselliseen tapaan, mitä se sillä ja sillä tarkoitti. Jos Herra R sanoo, että soittaa myöhemmin eikä soitakaan niin se vain johtuu siitä, että töissä on kiirettä. Ja kun pääsee kotiin menee nukkumaan. Ei se ole sen kummempaa. Nalkuttajaa minusta ei saa, niitä on jo suku täynnä. Olen ollut tietyssä määrin nalkuttaja ja ex oli sitä minunkin puolestani. Se ei ole kivaa eikä sillä voita mitään. Joten olkaa ystävät kilttejä ja sanokaa kun alan nalkuttaa (jos Herra R ei ehdi).

Koska K saa kertoa siitä jutusta netissä??????