Kaimani ehdotti tänään koulussa, että haetaan Espanjaan työharjoitteluun. Jopa melkein innostuin asiasta. Jos mentäisiin kolmeksi viikoksi Espanjaan äitini asunnolle. Voisi olla aika koettelevaa. Ilman kaimaani en sinne lähtisi koska mahdollisuus siihen, että äitini käyttäytyisi inhimillisesti on parempi. Katsotaan.

Tiedoksi naapureille. En tapa ja kiduta lastani vaan leikkasin lapsen kynnet. On kummallista, että niin nopeasti tapahtuva ja kivuton toimenpide voi vaatia niin paljon energiaa sekä leikkaajalta että leikattavalta. Mikä asiassa on hassuinta niin en ole vielä koskaan leikannut niin, että olisi mennyt nahkaa mukana. En vaikka urani alkuvaiheessa eräs mamma räki, löi ja yritti potkia samalla kun leikkasin tämän kynsiä. Tiedoksi niille, jotka ihmettelevät miksi sitten leikata kynnet jos asukas ei halua niin: on pakko koska jos jättää pitkät kynnet niin muistamaton raapii itsensä ja muut. Lisäksi kynsien alle jää virtsaa ja ulostetta niin paljon, että kun tämä itseään näillä kynsillä raapii niin voi olla varma, että iho tulehtuu. Tästä seuraa kipeitä, tulehtuneita haavoja jotka vaativat aamuin illoin hoitoa sekä lääkekuurin. Mahdollisesti haavat eivät ikinä parane vaan pahevat koska iäkkäillä se solujen uudelleenmuodostus on huomattavasti hitaampaa kuin nuorella. Näistä haavoista voi pahimmillaan hoitamattomana seurata yleismyrkytys johon asiakas kuolee. Siksi minä leikkaan kynnet vaikka asiakas ei sitä haluaisi.

Tänään (tai oikeastaan eilen) piti palauttaa etäviikon tehtävä... Vähän on vielä vaiheessa, mutta eiköhän siihen puoleen yöhön mennessä saa jotain aikaiseksi. Paitsi kello 21-22 kun tulee täydelliset naiset.

Lapseni ehdotti tänään, että iskä muuttaisi tänne niin tämä pääsisi viikonloppuna luokkakaverinsa synttäreille (sen saman minkä iskä on ihana...hmmm). Sanoin, että onhan täällä huone vapaana. Tänne vaan.

Että Nina tai K pääsiskö teille asumaan? Ai, mutta onhan minulla teltta. Vielä ei ole niin kylmä etteikö muutaman siiderin voimalla pystyisi yönsä makuupussissa nukkumaan.