Toissa (tai sitä edellisenä) päivänä katsoimme asukkaiden kanssa niitä kuuluisia Osakan kisoja. Tai koostetta kun yöllähän ne suorana tulee. (Tarviikin muistaa kohta avata televisio) Siinä sitten meni noin minuutti kun päästiin asiaan..

- Kylläpä on pojalla hyvät lihakset, sanoi 83-v. (tuli moukari tai vastaava kooste)

- Niin on. Ei minun miehellä vaan ollut. Mutta naapurissa asui sellainen peräkammarin poika, joka teki kovasti töitä. Kyllä sitä tuli silloin katseltua, vastasi 91-v.

- Kyllä näitä on ilo katsella.

- Eikös tänään tule pikajuoksua? Siinä vasta miehiä...

Yritin olla pokkana. Ei sille vaan mitään voi, että nainen on aina nainen ja mies aina poika.

Tästä oiva esimerkki edellisestä työpaikastani.. Ruokasalissa oli opiskelijoiden pitämä virkistystunti ja samantien kun nuoret tytöt tulivat (hei, entäs minä? Niin jäin kuin nalli kalliolle suosiossa) niin miehet kerääntyivät piiriin keppiensä ja rollaattoreidensa kanssa tyttöjen ympärille. Muka askartelemaan. Ja ne silmät. Se loiste mikä näiltä 75 -95 vuotiailla miehillä oli silmissä voisi sulattaa yhdessä hujauksessa etelämantereen... Selkä suortui, kasvot nuortuivat vuosilla ja naama loisti.

Kyllä sitten kun minä menen vanhainkotiin tai palvelutaloon tai jonnekin missä on hoitajina nuoria miehiä niin ihan varmasti alan niitä ahdistelemaan. Puristelen pyllystä ja ehdottelen. Ahhhh....

Tästä tuli mieleen ensimmäisessä työpaikassani oleva nainen( vanhainkodin vuodeosasto). Hän oli täysin vuoteessa oleva, jalat eivät siis kantaneet ja miltei syötettiin ruokakin. Hän oli kolmen hengen huoneessa ja sänky oli oven vieressä. Minä tein aamupesuja vieressä olevalle asukkaalle kun kollegani, joka oli miespuolinen (ja helvetin hyvännäköinen), tuli pesemään tätä kyseistä tätiä. Samantien kun Janne tuli sängyn viereen tämä täti riisui yläkroppansa paljaaksi:

- Purista mua rinnoista, hän huusi kähisevällä äänellä.

Ei sitten pokka pitänyt ei millään. Jannella oli järkyttynyt ilme enkä tiedä kumpaa nauroin jätkän ilmeettä vai sitä koko tilannetta. Oli pakko mennä ikkunan viereen nauraan.

Ihmiset vain ovat niin ihania kaikessa koomisuudessaan.

Noh, keskustelu jatkui Osakan kisojen äärellä. Naiset (91-v ja 83-v.) alkoivat piinata minua. Millainen miesmaku jne. Keskustelimme tovin asiasta ja tulimme kaikki neljä (tässä vaiheessa mukaan keskusteluun oli tullut jo toinen hoitaja) siihen lopputulokseen, että uimari tai pikajuoksija olisi kropaltaan hyvä. Ei liian laiha eikä ylipainoinen. Moukarimiehistä muutama menisi kun ovat kiinteitä. Ja ennenkaikkea pitää olla sitä jotain silmäkulmassa (ei roskia?). Tavallisen näköinen, mutta jotain persoonallista (sillä niin se vaan on, että sisäinen kauneus/kauheus näkyy vain ulospäin... )

Mikä jännintä kukaan meistä ei pitänyt ruskeasilmäisistä miehistä. Puolet tykkäsivät tummista ja puolet vaaleista. Mielenkiintoista.

Ja kuka väittää, ettei vanhustyö olisi mielenkiintoista! Kyllä se vaan on kun haluaa kuunnella mitä ihmisillä on sanottavaa. Jotkut jäävät hyvin elävästi mieleen. Eräskin rouva (joka on kuollut jo 3-4 vuotta sitten) sanoi minulle, että sen katot ettet huonoa miestä itelles ota. Sinulla on valinnanvaraa ottaa sellainen joka kohtelee sinua hyvin. Tottelin neuvoa ja olen pysynyt sinkkuna... Fiksu veto. (Paitsi nyt kun menee sen netin kanssa hermot, vika ilmeisesti siinä puhelinpistokkeessa. Sähkömiestä odotellessa... Olis vaan pitänyt ottaa langaton...)