Luin blogia jonka kirjoittaja on nelikymppinen tuore äiti. Osoitteen jo hukkasin, muuten olisin laittanut tähän. Kuitenkin tuli mieleen omat synnytys, raskaus ym jutut. Tietysti haluan jakaa ne teidän kanssanne halusitte sitä tai ette.

Ensimmäisen lapsen odotus oli jännittävää ja helvetin pelottavaa. Mitä jos en osaakaan? Näin jälkikäteen on ihan turha miettiä sellasia. Osaa jos osaa ja jos ei osaa niin oppii. Oppii väkisin erehdysten ja lisäerehdysten kautta. Niin se on. Oksensin siis kolme kuukautta (mikä oli puolivuotta vähemmän kuin siskollani, heh heh) ja se oksennus ei katsonut paikkaa eikä aikaa. Oksensin kalamarkkinoilla (teki vaan se haju niin pahaa), oksensin kaupassa karkkihyllyillä (teki vaan se haju niin pahaa), oksensin töissä (siellä vasta haisikin! Olin vuodeosastolla silloin.), oksensin kylässä, oksensin kotona, oksensin yöllä, oksensin päivällä, oksensin ja oksensin. Laihduin kolme kiloa alussa.  Toista lasta odottaessa jo tiesin mitä tuleman piti. Söin kolme kuukautta sokeroimatonta mustaherukkamehua ja rasvatonta viiliä. Kaikki muut saivat minut oksentamaan. Kävin töissä ja oksensin asiakaskäyntin välillä (olin palvelutalossa töissä).

Eikä se oksentelu mitään, mutta ne mielialavaihtelut. Minä kun olen muutenkin niin tasainen luonne. Sain itkukohtauksen tallinnassa vaatekaupassa koska olin lihava (olin kai 7.llä kuulla raskaana). Sain uuden kohtauksen kaupan ulkopuolella katua ylittäessä koska lapsen isä ei välittänyt minusta (tai niin tuntui kun hormoonit heitti..). Olin mukavaa seuraa... Raskausajat joko itkin tai huusin tai nukuin. Itselleni yritin kyllä sanoa, että Veera lopeta. Ei auttanut. Kuopusta odottaessa yritin kyllä varoittaa, että taas mennään, mutta kyllähän se aina yllätys on kun alkaa kaupassa itkeä. Syy esimerkiksi kun ei toinen pidä kädestä kiinni eli ei halua tätä lasta jota kannan... Kyllä nyt naurattaa, mutta ei silloin.

Sitten kun vauva syntyi niin isä piti hereillä. Hän kyseli pitkin yötä, että hengitääkö lapsi. Miksi se ei itke, syö tai jotain muuta. Luoja, että nautin hänen yövuoroistaan! Sain nukkua rauhassa. Vauva kun nukkui kolme viikkoisesta  22-06. Isä ei. Isä herätti kahden tunnin välein. Ihme, että on entinen...