Nukuin eilen siis koko päivän. Hieman matalapainetta ilmassa ilmeisesti koska osastolla kaikki vanhuksetkin (ja siis minä... heh heh) olivat aivan väsyksissä koko päivän. Tänään ei sitten sitä unta enää riittänytkään. Heräsin yhdeltätoista täysin virkeänä. Kävin suihkussa ja lähdin kouluun. Kävin ostamassa uudet työkengät kouluun, jotka olivat käytössä ihan paskat. Liukuivat lattialla kun hieroi ja narisivat. Ei hyvä.

Ihanaa oli mennä kouluun kun ensimmäisenä yksi opiskelijapojista oli toivottamassa tervetulleeksi. Oli kuulemma myötätunnosta valvonut myös koko yön. Oli otettu. Tosiasia oli se, että E:n herätyskello oli rikki ja puhelimesta akku loppu ja laturi jäänyt kotipaikkakunnalle. Siinä pelossa, että nukkuun pommiin oli jätkä sitten valvonut koko yön. No kiva kun on jonkun ajatuksissa... Mistä jotkut ihmiset muistaa mitä toiset puhuu? En minä ainakaa muista jonkun työvuoroja tai muita ei niin tärkeitä asioita. Kyselen aina samoja asioita.  

Kuopuksen kaveri tuli meille. Se sama jonka isää on joku nimeltä mainitsematon joskus ihan vain vähän laittanut... (Ahhh....) Tytöt katsoivat Salkkareita ja söivät pitsaa (jonka olivat ihan itse hakeneet rahoillaan. Aika fiksua..) Siinä eräs hahmoista kertoi saaneensa hiv:n. Siinä sitten selitin tytöille mikä hiv on jne... Nuorena se on asiat selvitettävä.

Kuopuksen luokkakaveri sitten sanoi, että tykkää kovasti meidän kodista. Meinasin ehdottaa, että vois tuoda isänsä kanssa katsomaan... Heh heh. Sitten puhetta tuli ylipäätään missä kerroksessa asutaan jne. ja minä tollo sitten lauoin, että tehän asuttekin alempana kun me eli ekassa jne. Onneksi lapsi ei ole penaalin terävin kynä koska mistä minä tietäisin missä asuvat JOS en ole käynyt siellä... Onneksi kuopus oli niin keskittynyt piirtämiseen, ettei kuullut kommenttejani. Olisi muuten saanut selitellä. Neiti vain on niin fiksu ja huomaa kaikki.

Että joulujuhlaa odotellessa. Toivottavasti isukki tulee... Nam, nam...