Lopetin lääkkeet viime perjantaina ja nyt alkaa taas sama ilmiö kuin viime syksynä. Eli pinna pikkasen kireellä. Tää kestää pari viikkoa ja sitten helpottaa. Luin viime yönä (olen siis yövuorossa niin on aikaa) blogeja masennuksesta. Ei voi muuta sanoa kuin tsemppiä. Tiedän miltä tuntuu kun ei vaan jaksa ja itkettää. Myrkytar kirjoittikin, että jos olisi jaksanut niin olisi päättänyt päivänsä, mutta sängystä nouseminenkin tuotti vaikeuksia. Sitä vaan on järjellä mahdoton selittää kun ei pysty. Eikä auta vaikka kuinka joku sanoisi, että koeta ryhdistäytyä. Ei pysty.

Keväällä kävelylenkillä ollessani tuli mieleen, että kirjamarkkinoilta puuttuu kirja jossa annetaan käytännön ohjeita kuinka kohdella/auttaa jne. masentunutta ihmistä. Eräs ystäväni kun oli juuri samoihin aikoihin todella masentunut ja hänen siskonsa syytteli ja haukkui tätä. Niin. Sehän on juuri parasta... Niin. Pointti oli se, että ajattelin lähteä miettimään tätä aihetta ja tehdä mahdollisesti kirja aiheesta. Pohjana olisi kyselytutkimus esim. masennusryhmäläisille. Mutta katsotaan mitä tulee..