Mitä sitä nukkumaan kun voi vahtia miten yö menee. Ja kyllähän se menee. Hitaasti.

Meidän perheeseen tuli uusi perheenjäsen. Rauno. Hän on mustalla tekonahalla päällystetty upoisen uusi hierontapöytä. Hukkasin jo Raunon käyttöohjeet ja nyt sitten ei olen ihan tarkkaa tietoa miten Rauno kasataan... Lapset ja K koekäyttivät Raunon heti miten. Hänestä tuli selvästi perheen lemmikki. Kuopus makasi sen päällä koko illan ja vaati hierontaa. Kun tuli esikoisen vuoro niin kuopus hieroi toisen puolen ja minä toisen puolen.

K:n hieronta meni niin, että minä hoidin vyötäröstä ylöspäin ja kuopus alaspäin. Hän teki "lämpöhoitoja" eli sitoi K:n jalkoihin teipillä kaiken pakkausmuovin mitä Raunon mukana tuli. Jossain kohdin vähän pelotti, että saako niitä jalkoja enää esille sieltä kaiken sen muovin keskeltä.

Nyt ei siis nukuta. Syy ei ole Raunon vaan viikko alkoi kertakaikkisen huonosti. Ensiksi soitti esikoisen koulukuraattori. Tästä ei sen enempää koska nyt ei vain jaksa. Olen taas itkenyt koko illan (ja yön) koska tämä vain ei ole reilua. Esikoisen isä teki sitten viimeisen keinon millä saa pojan itselleen asumaan. Nyt vaan ei voimat riitä tähän taisteluun, valitettavasti.

Tein masennustestin uudestaan ja... wau 46 pistettä. Nyt on mennyt jo ruokahalukin.. Eilen söin (haa! Tästä tulee kuin tuleekin ruokablogi... heh heh) kaksi leipää illalla ja hedelmä coctail purkin koulussa. Että hyvin menee.

Ehkä ensi kuusta tulee parempi. Tämä kuukausi kun alkoi jo melkoisen synkissä merkeissä. Pakko sitä parempaan huomiseen (kuukauteen) on uskoa. Kai?